Eh, on taas vähän vähiin jäänyt tänne kirjoittelu...
Viime tiistaina pääsimme pitkästä aikaa agitreeneihin. Eppu oli ihan ohjatuissa treeneissä, Masin kanssa harjoittelin hetken ennen Eppiksen treenejä ja vähän aikaa niiden jälkeenkin. Masilla on kesällä ollut pitkä agitauko, mutta loistavasti poika toimi! Rengaskin sujui ongelmitta, vaikka vielä viime kerroilla silloin joskus se on tuottanut ongelmia. Maxikorkuiset esteet ovat edelleen pienoinen kompastuskivi, mutta toisaalta, ei niitä tarvitsekaan vielä mennä. Onhan tässä melkein puoli vuotta aikaa kuitenkin ennen kuin Makkonen kisaradoille edes pääsee.
Epunkin kanssa meni hyvin, mutta se treeneissä suorastaan matelee A:n kontakteilla... Kisoissa sille saa karjua täyttä kurkkua (no melkein!), jolloin se rymistelee ihan kiitettävästi kontakteille ja jatkaa vauhdilla eteenpäin, mutta nyt treeneissä... Pitänee siis opetella treeneissä sanomaan alas-käsky ihan kevyesti.



Muutaman viikon päästä, syyskuun ekana viikonloppuna menemme Riihimäelle sprinkkujen agimestaruuksiin lauantaina ja sunnuntaina nuorten SM-kisoihin Raumalle. Pitää siis nyt treenata paljon!
Huomenna varmaankin menemme Ojankoon itsekseen harjoittelemaan molempien pikkupiskien kanssa, tiistaina kun jää treenit väliin.
Masin kanssa ajattelin, että treenaan sen kisavalmiiksi ihan itsekseni, se on alkeiskurssin ryhmässä käynyt ja toimii kyllä kentällä sekä muiden pyöriessä ympärillä että ilman ketään ylimääräisiä. Itse kun treenaa, voi niin kivasti tehdä täsmälleen koiran mukaan, voi edetä omaa vauhtia ja harjoitella omasta mielestä tärkeitä asioita. Tietysti se voi sitten kisaradoilla kostautua, mutta se onkin sitten. ;D
Ei mutta Masi on sellainen koira, että sille sopii treenaaminen pienissä erissä kerrallaan, se tekee aina ekat jutut täysillä ja antaa kaikkensa, sitten alkaa väsyttää ja homma menee veteläksi. Siksipä puolitoista tuntia putkeen olisikin liian puuduttavaa, alkeiskurssillakin Masi oli tajuttoman hyvä, mutta heti kun oli treenattu yhtään liikaa, se todellakin näkyi.

Makkosesta on tullut kunnon murkku, ennen sitä sai trimmata, harjata, pestä, korvia sai puhdistaa, hampaita katsoa, jne, ei mitään vastaväitteitä. Nyt se lähtee huitelemaan kun vähääkään yrittää selvittää takkua tai vilkaista korvia. Punkkeja on erittäin vaikea nyppiä pois kun meidän vauhtinäätä on sitä mieltä, että tämä on ihan tyhmää. Keväämmällä - tai kesämmällä - Masi sanoutui täysin irti korvien trimmaamisesta, saksien kanssa ei saanut lähestyäkään herran korvia tai se oli jo kaukana.
Ehkä tässä jotain keksitään.