Makkonen aloitti tokotreenit, pikkuherra pääsi Ojankoon treenailemaan springeriryhmään. Ensin Masi ihmetteli miten kauhean kivoja walesineitosia treeniseurana olikaan, mutta sitten alettiin keskittyä ja tekihän se poika töitä. Masi on niin kamalan innoissaan, kaikki on hirmuisen hauskaa. Seuraamiset sujuivat hienosti, samoin hyppy. Kouluttaja tokaisi, että tehän olette harjoitelleet tätä, kun Masi hienosti itsekseen hyppäsi ilman käsimerkkiä ja jopa pysähtyi esteen taakse.
En minä vaan tiennyt että se semmoisia osaa. Masi on harjoitellut tokohyppyä noin kaksi kertaa aiemmin.
Paikallaolokin sujui! Vaikka senkin harjoitteleminen on ollut kammottavan vähäistä, ja Masihan ei suinkaan kuulu niihin koiriin joiden mielestä on mukavaa vain makoilla paikallaan.

Samaan aikaan Ojangossa oli epäviralliset agikisat, jotenpa kävimme nuuskimassa kisatunnelmaa. Masi harjoitteli nätisti odottamista ja olemista ihmisten ja koirien kulkiessa joka suunnasta ohi ja toisten juostessa radalla. Masi olisi halunnut koheltaa joka suuntaan katsomaan, haistelemaan ja ihmettelemään kaikkea.
Voisi tehdä herralle hyvää viedä sitä silloin tällöin tallille, kisoihin ja erilaisiin paikkoihin harjoittelemaan keskittymistä ja käyttäytymistä.


Eppu onkin keskittynyt keräämään voimia sunnuntain kisoja varten, meillä on silloin Purinalla kaksi starttia. Vähän vaan jänskättää, kun Purinalla meillä ei suinkaan ole tapana pärjätä.. Jotenkin me ei olla ikinä oltu Purinalla kamalan hyviä, sen sijaan Riihimäki on loistava paikka kisata! Sieltä Eppu sai kaksi kakkosluokan nollaansa (ja yhden luokkavoitonkin) ja siellä herralle tuli tämän vuoden springerimestaruuskin tuossa jokin aika sitten.
No, ehkä kyseessä on vain sattuma.

Lokakuussa olisi tarkoitus taas kisata hirrrrmuisen paljon Eppanin kanssa. No paljon ja paljon. SM-nollia pitäisi nimittäin kerätä, kun yksi meillä vasta on. Vielä onneksi ehtii hyvin. :)

Jospa vaan lomailtais?

Eh, on taas vähän vähiin jäänyt tänne kirjoittelu...
Viime tiistaina pääsimme pitkästä aikaa agitreeneihin. Eppu oli ihan ohjatuissa treeneissä, Masin kanssa harjoittelin hetken ennen Eppiksen treenejä ja vähän aikaa niiden jälkeenkin. Masilla on kesällä ollut pitkä agitauko, mutta loistavasti poika toimi! Rengaskin sujui ongelmitta, vaikka vielä viime kerroilla silloin joskus se on tuottanut ongelmia. Maxikorkuiset esteet ovat edelleen pienoinen kompastuskivi, mutta toisaalta, ei niitä tarvitsekaan vielä mennä. Onhan tässä melkein puoli vuotta aikaa kuitenkin ennen kuin Makkonen kisaradoille edes pääsee.
Epunkin kanssa meni hyvin, mutta se treeneissä suorastaan matelee A:n kontakteilla... Kisoissa sille saa karjua täyttä kurkkua (no melkein!), jolloin se rymistelee ihan kiitettävästi kontakteille ja jatkaa vauhdilla eteenpäin, mutta nyt treeneissä... Pitänee siis opetella treeneissä sanomaan alas-käsky ihan kevyesti.



Muutaman viikon päästä, syyskuun ekana viikonloppuna menemme Riihimäelle sprinkkujen agimestaruuksiin lauantaina ja sunnuntaina nuorten SM-kisoihin Raumalle. Pitää siis nyt treenata paljon!
Huomenna varmaankin menemme Ojankoon itsekseen harjoittelemaan molempien pikkupiskien kanssa, tiistaina kun jää treenit väliin.
Masin kanssa ajattelin, että treenaan sen kisavalmiiksi ihan itsekseni, se on alkeiskurssin ryhmässä käynyt ja toimii kyllä kentällä sekä muiden pyöriessä ympärillä että ilman ketään ylimääräisiä. Itse kun treenaa, voi niin kivasti tehdä täsmälleen koiran mukaan, voi edetä omaa vauhtia ja harjoitella omasta mielestä tärkeitä asioita. Tietysti se voi sitten kisaradoilla kostautua, mutta se onkin sitten. ;D
Ei mutta Masi on sellainen koira, että sille sopii treenaaminen pienissä erissä kerrallaan, se tekee aina ekat jutut täysillä ja antaa kaikkensa, sitten alkaa väsyttää ja homma menee veteläksi. Siksipä puolitoista tuntia putkeen olisikin liian puuduttavaa, alkeiskurssillakin Masi oli tajuttoman hyvä, mutta heti kun oli treenattu yhtään liikaa, se todellakin näkyi.

Makkosesta on tullut kunnon murkku, ennen sitä sai trimmata, harjata, pestä, korvia sai puhdistaa, hampaita katsoa, jne, ei mitään vastaväitteitä. Nyt se lähtee huitelemaan kun vähääkään yrittää selvittää takkua tai vilkaista korvia. Punkkeja on erittäin vaikea nyppiä pois kun meidän vauhtinäätä on sitä mieltä, että tämä on ihan tyhmää. Keväämmällä - tai kesämmällä - Masi sanoutui täysin irti korvien trimmaamisesta, saksien kanssa ei saanut lähestyäkään herran korvia tai se oli jo kaukana.
Ehkä tässä jotain keksitään.

Eppu täytti eilen huimat neljä vuotta! Herra juhli Masin kanssa "kakulla" ja saivatpa pojat uudet hienot pannatkin, pastellinväriset niittipannat. :D Epulle vihreä - mikäs muukaan - ja Masille sininen. Masi pääsi Tapiolan Stockmannille sovittamaan pantoja ja mukavat myyjät tarjosivat vähän keksejäkin... Masista reissu siis oli oikein mukava, saipahan syötävää ja rapsutuksia. Pikku-ukko jopa malttoi käyttäytyä asiallisesti julkisella paikalla - ohhoh!
Masi juhlii sitten ykkössynttäreitään 20. päivä, mitähän silloin on tiedossa? Varmaan lähinnä herkkuja.

Nyt on - taas vaihteeksi - kova koirien puunausprojekti menossa, Masi menee huomenna Kotkan kansainväliseen vähän näyttelemään ja ja ylihuomenna Eppu suuntaa Hämeenlinnan näyttelyyn. Sitten voidaankin taas lomailla ja näyttää miten retardeilta halutaan, seuraava näyttely on tiedossa varmaankin elokuussa. Koiraparat joutuvat kuitenkin rääkkiin, Eppu valmentautuu ekoja kolmosluokan kisoja varten (1.7 Varkaudessa, peräti kolme starttia) treenaamalla ja urheilemalla, Makkoska harjoittelee ahkerasti agility-, toko- ja taipparijuttuja tulevaa nuorisoleiriä ja muita koitoksia varten. Pitäisi ruveta kattomaan piakkoin taippareita Masille. Kunhan saadaan asiat kuntoon, toistaiseksi Masin jäljestyshistoria on kovin pieni, uiminen on vähän epämääräistä porskuttamista ja haku milloin mitäkin. Mutta lahjoja toki löytyy! :D
Ja tunnetustihan vauhti korvaa virheet.

Masi on ahkerasti jatkanut agilitytreenejä, ja onkin edistynyt. Nyt aika lailla kaikki esteet sujuvat ainakin jotenkin, kontaktien suoritus on jo mukavaa katsottavaa. Herra vaan on keksinyt, että kentältä on hauska lähteä vähän viereisille kentille moikkailemaan muita treenaajia ja näyttelykäyttäytymistä harjoittelevia tanskiksia... Kerran poika juoksi lähtevän auton perässä hyvän matkaa ja sellaista pientä kivaa.
Kuitenkin arvon eläin suvaitsee aina tulla sitten tarpeeksi muita ja itseään viihdytettyään takaisin ja on valmis jatkamaan harjoituksia.

Masi myös kävi elämänsä ensimmäisessä mätsärissä viime sunnuntaina. Hiukan myöhäiseksi jäänyt kehädebyytti rekkareiden viipymisen ja handlerin laiskuuden vuoksi. ;) Mutta pennuissa poika oli punaisten toinen, ei paha! Vähän sähelsi ja pälyili muita koiria.


Eppu taas oli tänään kisoissa ja nousi kolmosluokkaan. :D
Ekalta radalta tuli vitonen ja harmittavan aikasähläyksen vuoksi väitetään että Eppu sai ties miten paljon yliaikaa, vaikka tosiasiassa Eppu ei todellakaan kuhninut radalla puolta minuuttia ylimääräistä. Sähköinen ajanotto jotain häikkäsi. Vähän harmillista, mutta onneksi kyseessä ei sentään ollut puhdas rata. Sitten vasta olisi ärsyttänyt.
Vitonen tuli keppivirheestä, Eppu meni väärältä puolelta sisään... Miten meidän virheet ovat aina näin tyhmiä? :)

Olen nyt trimmaillut koiria, sillä ensi viikonloppuna olisi Karkun erikoisnäyttely tiedossa. Eppu on jo aikalailla trimmissä, Masi hapsottaa edelleen pahasti. Voi voi. Pitäisi Masin kanssa jaksaa treenata kehäkäyttäytymistä, mätsäreissä herra ei mitenkään turhan esimerkillinen ollut.
Tiistaina meitä tulee sitten viihdyttämään Epun Kati-äiti ja siskontyttö Raisa.

Masi pääsi aloittamaan agilityuransa sprinkkujen alkeiskurssilla HSKH:n kentällä. Melkein 10 kk Masi osakin jo oikeastaan kaikki ekan kerran jutut, hypyn, putken ja puomin alastulon. Että oli helppo kerta. Ensin olisi tehnyt kauheasti mieli mennä moikkaamaan kavereita, mutta aina kun mentiin "radalle", keskittyminen annettuun tehtävään oli oikein loistavaa. Masin katse ei pahemmin harhaillut, pikkupoika on jo nyt ihan innoissaan agista. Ei meinannut nahoissaan pysyä hypyn takana... ;D Odottaminen on niin tylsää.

Eppukin pääsi sitten masin jälkeen kisaaavien treeneihin. Eppu oli hallikauden jälkeen aivan innoissaan kun vihdoin pääsi ulos treenailemaan. Vauhtia ja intoa riitti, välillä vähän liikaakin. Muutkin koirat tuntuivat olevan harvinaisen pirtsakalla tuulella. Kaipa se eka kerta kentällä on aina sellainen.
Oikeastaan kaikki sujui melko hyvin, mitä nyt yksi periaatteessa äärimmäisen helppo keppikulma tuotti vaikeuksia. Kun tullaan hiukan keppien oikealta puolelta sisään, Eppu menee aina tokasta välistä eikä ekasta. Pitänee harjoitella niitä. Kaikki ties miten vaikeat keppikulmat kun sujuvat... :S
29.4 Eppu pääsee Varkauteen kisailemaan, katotaan josko sieltä tulisi nolla. Sen jälkeen on sitten 5.5 skabat Hollolassa. Epulla on ollut pieni kisatauko tässä, niin kiva päästä taas sitten starttaamaan.